Kun Tyler Cowen julkaisi uuden teoksensa, se oli ladattavissa PDF:nä, ePubina ja markdown-tiedostona. Kiinnostavin näistä on markdown-versio: pelkkää tekstiä, otsikoita ja linkkejä. Ratkaisu näyttää pieneltä tekniseltä yksityiskohdalta, mutta se on osa itse argumenttia.
Cowenin ajatus on, että lukeminen ei ole enää pelkkää lineaarista vastaanottamista. Yhä useammin tekstiä luetaan keskustelemalla sen kanssa: kysymällä, tiivistämällä, vertailemalla, seuraamalla sivupolkuja. Siksi hän puhuu “generatiivisesta kirjasta”. Hän on kirjoittanut jokaisen sanan itse, mutta lukijaa rohkaistaan lataamaan teksti, syöttämään se kielimallille ja käyttämään tekoälyä oppimisen välineenä. Perinteinen lukeminen säilyy yhtenä vaihtoehtona, mutta ei enää ainoana.
Kirjan aihe on marginalistinen vallankumous: 1800-luvun lopun murros, jossa kolme toisistaan riippumatonta ajattelijaa päätyivät samaan oivallukseen. Taloudellinen arvo määräytyy siitä, miten paljon seuraava yksikkö hyödyttää tai maksaa. Klassinen esimerkki on arvon paradoksi: miksi vesi on halpaa ja timantit kalliita, vaikka vesi on elämälle välttämätöntä? Koska kyse on seuraavan lasillisen tai seuraavan timantin arvosta. Kun vettä on runsaasti, yhden lisälasillisen tuoma hyöty on pieni. Tästä havainnosta rakentui moderni mikrotaloustiede.
Myös formaattivalinta on marginalistinen kysymys. Missä on lisäarvo nyt? Onko se taitossa, typografiassa ja suljetussa lopputuotteessa, vai siinä, että teksti on mahdollisimman kitkattomasti myös koneen jäsennettävissä? Juuri siksi markdown on kiinnostava valinta. Se on ihmiselle luettavaa tekstiä, mutta samalla koneelle helppoa jäsentää. PDF on erinomainen ulkoasun säilyttämiseen. Markdown on parempi silloin, kun tekstiä halutaan pilkkoa, muokata ja syöttää eteenpäin. Informaatiohyödykkeissä kopioinnin ja jakelun rajakustannus on jo lähellä nollaa. Kun myös tekstin käsittelyn kustannus lähestyy nollaa, arvo alkaa kasautua siihen, mikä on niukkaa: kirjoittajan nimeen, ajatuksiin, yleisöön ja luottamukseen.
Voit kokeilla itse: lataa teksti ja kysy kielimallilta vaikkapa “Miten Jevonsin ja Mengerin marginalismi eroavat toisistaan?”